Kolmen saaren retki

12.06.2021

  Meri, lämpö ja pieni tuulen vire. Nopeasti vaihtuvat ilmanalat. Karun kauniit kivikkoiset rannat. Vesilintujen konsertti. Laivojen sumutorvet ja satamasta ajoittain kaikuvat työn äänet.

  Suomen asukasluvultaan pienin ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kaupunki sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa, länsirannikolla. Tiedätkö jo mikä kaupunki on kyseessä?

  Kaskinen on saari joka elää talvet hiljaiseloa, herätäkseen taas kesällä eloon. Väkiluku moninkertaistuu lomalaisten ja mökkiläisten saapuessa loman viettoon.

  Teimme tähän kaksikieliseen pikkukaupunkiin mukavan retken tällä viikolla, johon tutustuimme tietysti kätköillessä! Meillä oli mukana asuntovaunu, jossa yövyimme. Kätköillessämme jätimme asuntovaunun suosiolla parkkiin, jolloin kätköillä kiertäminen oli sujuvampaa.

 Ajoimme yötä vasten pelipaikoille ja asetuimme puskaparkkiin. Asettuessamme "yöpuulle" näimme kuinka lepakko aloitteli vasta iltalentoaan. Aamulla nukuttiin lomalaisen tyyliin, niin kauan kuin unta riitti. - Ja sitähän riitti, kunnes aurinko lämmitti vaunun "saunaksi". Ja ei siis auttanat kuin ryhtyä pannukahvin keittoon...

 Ennen kuin aloitimme ensimmäisen päivän kätköilyn, suunnistimme paikalliseen Saleen ostamaan retkieväitä. Kaupan valikoima oli meille positiivinen yllätys. Kaikki mitä vain tarvittiin, löytyi kaupan valikoimasta! Polttoainettakin olisi ollut tarjolla samasta pihasta, mutta sitä emme tällä kertaa tarvinneet.

 Vuonna 1785 perustetun kaupungin miljöö on säilynyt ihailtavan upeana. Kylänraitti oli mielestämme kuin suoraan Peppi Pitkätossu-kertomuksesta. Hyvin säilyneitä ja kauniisti hoidettuja vanhoja taloja, huviloita ja puutalokortteleita kauniine pihoineen.

 Täällä kohtaa enemmän pyöräilijöitä ja kävelijöitä, kuin autoja. Itseasiassa tieverkko on rakennettu vanhaan tapaan ja on nykyliikenteeseen tottuneelle jopa hiukan haastava, koska likimain kaikki keskustan liittymät ovat tasa-arvoisia risteyksiä.

 Ihan alkajaisiksi etsimme Lab-seikkailun, joka esitteli keskusta-alueella olevia maamerkkejä. Kierroksen jälkeen siirryimme muihin kätköihin. Määrällisesti alueella ei ole hurjan paljon kätköjä, mutta täällä sijaitsevia kätköjä yhdistää laadukkuus! Kätköt olivat hyväkuntoisia ja hienoja camoja todella useita. "Perus-purkitkin" esittelivät vähintään hienoja maisemia sekä miljöitä!

 Kaskisissa kätköjen etsijää miellyttää myös luonnon monimuotoisuus pienellä alueella ja ympäristö hellii kävijää! - Mutta hyttyset ei ainakaan meitä hellineet! Niitä oli Kaskisissa erittäin vähän ja liekkö "hämäläistä" alkuperää, koska olivat niin hitahia! Me kun lähdimme niitä vihasia hyttysiä Haapajärveltä karkuun.

 Vierailimme samalla reissulla vehreässä Eskilsön saaressa. Lossi-yhteys saarelle oli vain 185 metriä, joten ylitys oli pikainen. Täällä lossi liikennöi asuttujen saarten välillä ympäri vuorokauden. Vaikka Eskilsön saaressa ei ollutkaan montaa kätköä, kokemuksena lossimatka toi kivan lisän reissuun! Varsinkin nuoriso koki sen hauskana.

 Ehdimme yhden päivän aikana kokea hyvin monipuolisesti aluetta. Iltapäivä kääntyi jo illaksi, kun menimme Lipinnokalle piknikille samalla etsien matkan varrelta kätköjä. Luotsiaseman vierestä alkanut luontopolku kiemurteli kallioiden, kivikoiden, jopa rahkasammaleen peittämien lutakoiden lomassa, avautuen lopulta kivikkorannaksi. Näkymä oli karu, mutta kaunis.

Viimeisenä päivänä päätimme ottaa puhelimitse yhteyttä venetaksiin, kun näimme mainoksen Sälgrundin majakkasaaresta, jossa tiesimme olevan pari kätköä. Sovimme oitis venetaksin kanssa hinnasta ja kuljestusajasta. Ystävällinen merenkävijä haki meidät Kalasataman laiturilta ja kuljetti hiukan alle kilometrin matkan Sälgrundin satamaan.

 Saavuimme Sälgrundin saarelle kello 14:00. Komea historiaa uhkuva puinen laituri ja kalastajatorpat tervehtivät meitä. Jatkoimme tästä patikoiden, hyvää leveää polkua pitkin, jota kaunis tiheä havu- ja lehtometsä reunusti. 800 metriä kuljettuamme, pääsimme itse luotsi-asemalle. Aseman pihapiirissä oli useita entisen majakanvartian käytössä olleita rakennuksia ja itse majakka. Nykyään majakka on automatisoitu ja käytössä edelleen.

 Pihapiiriin oli luotu melko hyvät puitteet retkeilijöiden iloksi. Siellä oli grillipaikka sekä puucee-tilat naisille ja miehille. Halutessaan paikalla olisi ollut mahdollisuus jopa yöpyä. Me olimme kuitenkin sopineet vain päiväreissusta.
Kun olimme saaneet kätköt etsityksi, meillä oli runsaasti aikaa tutustua tähän historialliseen ympäristöön. Kuin tilauksesta, meille tarjoutui mahdollisuus päästä kipuamaan myös itse majakkaan, vaikka sesonki ei ollut vielä alkanut. Huototöitään tekevä pariskunta kävi päästämässä meidät torniin. Tornissa käynti oli tietysti elämys!

 Ehdimme rauhassa tutustua saaren luontoon ja rantoihin. Uskaltautuipa rohkein jopa pulahtamaan suolaiseen ja kylmään meriveteen.
Yksi luonnon valmistama näytelmä koettiin hetki ennen lähtöä. Monesta suunnasta vyöryvä merisavu ratsasti pikajunan vauhdilla pimentäen näkyvyyden, lopulta muutamiin metreihin.

 Tottumattomana aluksi luulimme, että saderintama on tulossa. Sumu oli virkistävää paahtavan päivän päätteeksi!

Saavuimme hiukan etuajassa takaisin Sälgrundin satamalaiturille, josta venetaksi nouti meidät täsmällisesti, kuten oli sovittu.

 Sukelsimme kirjaimellisesti sumun sekaan, mutta taitava ja kokenut merenkävijä rantautui Kaskisten kalasatamaan, josta aloitimme kotimatkamme takaisin Pohjois-Pohjanmaalle.

 Summa summarum: Kaskinen on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka!


Kirjoittanut: S.Ö & H.Ö