Minun tarinani - CeoCats

30.04.2021

Kaikki alkoi kun siskoni Tanjuli08 kanssa kävimme Imatralla 29.10.2014 ja hän näytti ensimmäisen kätkön "Mannanmäki" , jonka minä löysin. Taisi antaa tarkoituksella löytää. Joka tapauksessa olo oli kuin 5 vuotiaalla, joka saa yllätyslahjan.

Hetkinen...

...kaikki alkoikin jo edelliskesänä, kun toinen sisko anu79 näytti kätkön "Salomaa". Reaktioni oli: Siis, ei voi olla totta, aikuset ihmiset juoksee mettässä muovipurkkien perässä! Juu, ei oo mun juttu! Se ei siis ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt tämä kätkö on meidän, adoptoimme sen toukokuussa 2019.

Imatra

Tämän Imatran reissun aikana sisko teki minulle tunnukset ja auttoi rekisteröitymään ja painotti: Tee sitte järkevä ja simppeli nimimerkki. Hän suurinpiirtein huokaisi masennuksesta kun kuuli nimimerkkini Sarppa69. Mitä vikaa, ihmettelin? Myöhemmin selvisi mitä vikaa siinä oli. Viimeistään siinä vaiheessa, kun isäntä innostui kätköilystä, se piti vaihtaa.

Ensimmäisille yhdessä löytämillemme kätköille menimme kävellen tai pyörällä. Isäntä oli riemuissaan, kun vihdoinkin oli löytynyt harrastus, joka saa emännän ulos. Näitä lähellä olevia kätköjä ei montaa ollut, mutta muistoja niistäkin kertyi. Ehkä hauskin (noloin) oli, kun menimme kätkölle pyörällä ja laitoimme pyörät lukkoon. Kätkö löytyi kauniista saaresta ja kotimatka saattoi alkaa. Vai voiko? Vain isännällä oli avain pyörään, mulla ei. Onneksi poika oli kotona ja toi vara-avaimen. Tämä taisi olla eka kerta kun sain kuulla olevani jästi. Mikähän se itte oli? :D

Ensimmäinen (mutta ei todellakaan viimeinen) Norjan matka oli 8.-9.7.2015 Hammerfestiin. Matka alkoi aika dramaattisesti kätköilyn kannalta. Olimme syömässä Suomen puolella ja katselin mitä kätköjä tien varresta löytyy. Yhtäkkiä kännykkään tulee ilmoitus: C:Geo on rikki! Silloin se oli ainoa kätköilysovellukseni. Vähän jo itkettikin ja hartaasti pyysin, jos isäntä olis maksanut premium-jäsenyyden mulle. Siihen tarvi luottokorttia ja mulla ei sellaista ole, en osais käyttää sitä..... eikun osaisin liiankin hyvin.

No, piti pyytää hienosti, joka ei ensin tuottanut minkäänlaista tulosta ja ymmärtäähän tuon jos ei piittaa kätköilystä pätkän vertaa. (Ei tiennyt isäntä, että huomenna on kaikki toisin). Poitsu auttoi siinä äitiä ja sai iskän suostumaan siihen. Lupasin olla oikein kiltti. Sitä en muista olinko.

Tämä oli tärkeä etappi pojalle, koska sai pelata maailman pohjoisimmalla frisbeegolf radalla Hammerfestissa. Oli juhlallista pelata yöttömässä yössä. Yön olimme teltassa, koska emme vielä tuolloin ymmärtäneet autossa nukkumisen iloja. Kävimme myös pohjoisimmalla löydöllämme, Faszination Nordkap - post-glasiale landløfte :lla joka on earth-kätkö. Sinne vei 7 km pituinen tunneli meren ali. Se oli hieman jännittävää. Täytyy sanoa, että huipulla tuulee ja on kylmä, vaikka on kesä. Kaunis oli paikka, suosittelemme käymään.

Nordkap

Ensimmäinen ulkomaan löytö oli 8.7.2015 "Berget" . Isäntä kävi Jäämeressä uimassa. Muahan ei sinne olis saanu, vaikka ei muuta tekemistä olis ollukkaa. Uimaan tuo toinen menee, jos paikka vähäänkään näyttää sopivalta ja vaikka ei aina näytäkkää. Sain rauhassa etsiä kätköä jolloin tämä ei vielä haitannut etenemistä. Mahtava tunne saada Suomen lisäksi toinen maa kartalle.

Seuraavana päivänä kätköjen etsintä aiheutti jo haittaa etenemiseen ja molemmat pojat tuli auttaamaan. Tarkoitus oli katsella Pohjois-Norjan upeita maisemia, ei kätköillä. Tärkeysjärjestys vaati hieman hiomista. Sitten se tapahtui. Etsimme "Gammelveien" - kätköä, joka ei meinannut löytyä, kunnes isännällä oli pieni putkilo kädessä ja kysyi: Voiko se olla näin pieni?

Totesin: Pidät kätköä kädessäs. Ja voi että se ilme olis pitäny saada ikuistettua. Oli niin paljon pikkupojan riemua, että sitä on mahdoton kuvailla. Siitä se sitte lähti...välillä melkein lapasesta. (Se on jo oma tarina tai montakin). Isännän lempikohteet ovat varsinkin puut ja muutkin haateelliset paikat.--

Kotiin tultua alettiin miettimään yhteistä nimimerkkiä. Poika auttoi siinä ja laittoi paperille muutaman jos joku olisi varattu. Rakastamme kissoja, se ei liene kenellekkään yllätys. Nimimerkki pitää siis liittyä kissoihin ja ensin yritimme GeoCats, mutta se oli varattu. Toinen yritys CeoCats meni läpi ja se on oikeastaan paljon parempi kuin ensin yritetty. Tämä anu79, joka meille sen Salomaa -kätkön oli esitellyt totesi: Vai toimitusjohtaja- kissat. Häh, miten niin? Kun asia valkeni niin sehän oli vain mainio lisä. Profiilikuvaamme koristaa maskotti kisu Kyöstin komea naama.

CeoCats ja Maskotti

Ensimmäinen uudella nimimerkillä löydetty kätkö oli 2.8.2015 "Meijerimatka". Tämä sittemmin arkistoitiin, mikä oli vähän harmillista. Niinpä teimme samaan paikkaan oman kätkön "Not a muggle anymore". Ihan ensimmäinen kätkömme oli niinkin omaperäinen, kuin "Hups, taskut vuotaa Dagsmarkissa". Se on kyllä mulle oikein sopiva, koska kadotan kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Neljä kätköilykynää on jo kadonnut ja ennätys oli kun yksi hävisi kymmenessä sekunnissa. Traagisin uhohtamani asia on oma poika 8v. joka jäi juna-asemalle. Kun lähdin parkkipaikalta, sisko kysyi, etteikö veli ollutkaan mukana, pysähdyin ja odotin kunnes poika löysi auton. Luulenpa että äidille jäi pahempi trauma kuin lapselle. Joka tapauksessa kun isäntä sanoo mulle, että hukkaisin päänikin jos ei olisi kiinni, niin hän on oikeassa.

 Kätkö löyty, kynä hukku

Tällainen oli CeoCatsien alkutaival ja myöhemmin on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mm. ulkomaan matkoja, haastekätköjä ja hunttireissuja. Näistä olen luvannut kirjoittaa tarinaa tänne blogiin myöhemmin, säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kirjoittanut: S.N